Uutiset

Yhteystiedot

Rockslopes Dobermanns
Taina Mauno

+ 358 40 5815551
+ 358 44 243 2720

Anjala - Kouvola

taina.mauno1@gmail.com
danpii@danpii.fi
taina.mauno@rockslopes.fi

Uusimmat kuvat

m-litter_ja_barcelona_030
m-litter_ja_barcelona_031

Satunnainen kuva

k-pennelit_033

Reissu heitetty

Perjantai 12.8.2011 klo 16:12

Reissu heitetty ja kotiuduttu ja vuoden päivitystä.

Huomasinpa juuri että onkin kulunut ihan luvattoman paljon aikaa siitä kun viimeiksi tähän olen kirjoitellut, ihan hävettää. Hui, pitää heti korjata asia.
Vuosi 2011 kulunut todella vauhdikkaasti ja on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, paljon hyvää ja  mukaan mahtuu myös valitettavasti  harmitustakin ja surua. Alkuvuonna C-pennut lähtivät uusiin koteihin ja siirtyivät jo tässä kuussa näyttelyrintamalla junioriluokkaan. Pentuluokissa menestystä on tullut todella mukavasti. Aika näyttää mitä heistä vielä tulee, ilolla odotamme.

Toukokuussa syntyivät Sipen ja Pandon pennut, 11 kpl, B-pentua ja kaikki lähtivät uusiin koteihinsa heinäkuun alussa. Vilkkaita ja viriileijä nassikoita on heistäkin kasvamassa. Lähinnä olen nyt nähnyt luovutuksen jälkeen vaan Nenneä ja Linda Lillukkaa; samanlaisia pusukoneita molemmat.

Heinäkuun loppupuolella lähdimme ison perheemme kera autoilla Italiaan reissuun, kera kahden koiran Piipan ja Kikin (ruskuaistemme). Valitettavasti kun kaikkia 4 ei voinut mukaan ottaa niin oli pakko tehdä valinta; mustuaisemme Dani ja Sipe viettivät aikansa Kymen Koirapalvelussa hoidossa (vierihoidossa;). Valinnan teimme ns. lämmönkestävyyteen vedoten, ruskuaisemme kun kestävät huomattavasti paemmin kuumuutta kuin musta kaksikkomme.

Piippa ja Kiksu kyllä nauttivat täysin siemauksin reissaamisesta; Hki-Travelmunde lautalla  ja laivakoirat kannella tuulesta nauttimassa ja hytissä unta palloon ottamassa, sielät Lyypekkiin hotelliin yöksi ja aina vaaan uusia paikkoja, ääniä, ihmisiä, hajuja ymymym. Sieltä matkamme jatkui suoraan alaspäin, eli Saksa läpi , yö eteläsaksassa hieman ennen rajaa ja siitä Itävällan kautta Sveitsiin ja pohjoi-italiaan jossa sitten taas uuden yöpaikan etsiminen. Como-järvellä yövyttiin ja käppäilitiin ja ihasteltiin maisemia ja sieltä eteenpäin kierrettiin como-järven eteläpäähän ja suunta Monzaan F1-rataan tutustumaan. Josta Lago Maggiatorelle, järven rantaa pitkin pikku kyliä ja järven maisemia ihastellen kohti Aromaa jossa 2 yötä ja sen jälkeen olkin jo kohteemme Verbania lähellä.

Verbaniassa olimme kokonaisen viikon, koirat saivat juosta vapaana aidatulla isolla pihallamme, mutta uima-allas kierrettiin kaukaan ensimmäiset päivät. Kävi nimittäin niin että saavuttuamme talolle, koirat riemuissaan täysillä juoksivat ylös ja alas ympäri ämpäri ja vauhti oli niin kova etteivät ihan tarkalleen eteen katsoneen ja vauhdilla kohti allasta, jolloin Kikin etujalat ehtivät jo molskahtaa sinne. En kyllä ymmärrä millä ihmeen kaupalla sai vauhdin pysäytettyä ja koko molskahtamisenen estettyä. Mutta allasalue sai olla sen jälkeen heiltä aika rauhassa; vasta lpuolessa viikkoa Kiksu tuli uudelleen sinne pyörimään ja äippä-Pii päätti jättää sen kokonaan väliin ja nautti senkin hetken aurinkosta.

Takaisin tultiinkin sitten vaudille kahdessa päivässä; Italia-Sveitsi-itävalta-Saksa-Puola-Liettua-Latvia-Viro-Hki-koti ja päästiinkin kotiin hieman suunniteltua nopsammin; maanantai-iltana. Kokonaisuudessaan kaikki meni ihan jees. Takastulomatkalla poikettiin vielä Pärnuussa doktorilla antamassa lain vaatimat madotukset.

Nyt aherretaan töissä entiseen malliin ja tulevat viikonloput menevätkin tiukasti koiranäyttelyiden parissa. Kuvia laittelen kun vain suinkin ehdin.

Hupparitilaukset lähtevät kohta jälleen syksyllä ja luvassa paljon muutakin mukavaa. Mm. Lokakuun puolessa välissa Rockslope's päivät Orilammen majalla. Ehdottomasti kannattaa tulla mukaan viettämään hauskaa viikoloppua hauskassa porukassa hieman oppia kuunnellen ja oppia .. ottaen ja harjoitellen.

Palaillaan pian ja viestitelkäähän kuulumisia.

Terkuin Taina ja tassuväki Dan, Piippa, Sipe ja Kiki

 

 

Pentujen odotusta

Lauantai 16.10.2010

Pian se h-hetki lähenee; enään 2-2,5 viikkoa Piipan synnytykseen. Masu se vaan kasvaa kauniisti ja on nyt jo aika kiitettävän kokoinen.

Aika menee yllättävän nopeasti, tiedossa ensi viikolla jo pentulaatikon kasausta ja vastahan sitä juoksua niin hartaudella odotettiin. Voi vitsi mitä säpinää onkin luvassa, edellisistä kun on jo vuosi vierähtänyt. Ei sitäkään millään uskoisi että ihan todella jo melkein vuosi edellisista pentuleista on kulunut.  Apua, me vanhennutaan!! Rypyt senkun näkyy naamasta jo entistä paremmin!

Nyt on lähdettävä viemään Melperiä talleille ja mustiksia metsälenkille, siis Sipea ja Dania ja pistettävä tämä Tassuväen tavaratalo Danpii Store (www.danpii.fi) tältä päivältä kiinni.

Kuulumisiin:)

T.Taina

Mitä meille kuuluu tänään

Lauantai 7.8.2010 klo 10:53

Elokuu 7.2010 ja ihanan helteinen lauantainpäivä. On koettu suomessa ikimuistoinen kesä; itse en hirveästi ole päässyt helteistä nauttimaan ollessani työpaikalla neljän seinän sisällä mutta näyttelyissä ollessa ei ainakaan ole palellut.

Piippa ei ole ollut moksiskaan moisista kuumuuksista, mitä nyt lenkit ovat luonnollisesti jääneet hieman pienemmiksi. Mutta nämä meidän "mustiaiset", heillä on ollut välillä suorastaan ihan tuskaiset oltavat ihan sisälläkin. Silti hyvin on selvitty, kiitos välillä aina Kymijoessa viloittelun ja polskuttelun jossa jopa vettä kammoksuva ruskuaisemme intoutui tällä viikolla uimaan. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Kesän kuluessa näyttelyíssäkin on tullut pyörähdettyäkin ja ravattuakin:)

D-pentue ollut kiitettävästi esillä saavuttaen mm. 12 KP-palkintoa joista viimeisin Danille ROP-pentu Ristiinassa. Kasvattajaluokan arvosteluissa lukee mm. "Erinomaista tyyppiä oleva ryhmä vahvoja voimakasluustoisia koiria (Keijo Alen)", "Yhdenmukaiset tyypit, selvät sukupuolileimat, rodunomaiset päät ja ilmeet, tasapainoiset rakenteet, kaikki liikkuvat hyvällä sivuaskeleella, hyvät väritykset ja merkit, lupaavia nuoria pentuja (Teija Salmi-Aalto). Kiitokset myös kasvattieni omistajille kun olette jaksaneet viedä pentuleita näytille.

Tämän vuoden erikoisnäyttelystämme sen verran että Piippamme jäi kehän laidalle itkemään (siis ihan oikeasti se itki, istui kehän laidalla ja katseli kilpakumppaneitansa ja olisi halunnut mukaan! Siinä tuli isto tipan minunkin linssiin ja tulee vieläkin). Kaiken piti olla ok, mutta kun aamulla ennen kehän alkua käytiin kehässä hieman juoksemassa niin neiti ontui ja ihan reippaanlaisesti. Tarkastelun jälkeen huomasin että etujalan isosta anturasta oli iso palanen pois, kiitos edellisen päivien vetolenkkien. Voi taivas että harmitti!! Ja ihan sikana! Neiti oli tietysti yön aikana oikein kunnolla nuoleskellut anturaansa jolloin se tietysti tuli vielä pahemmaksi.  SNIF. tuli siis siltä osin turistireissu.

Dani oli 5-7 kk pienten poikien ykkönen ja sai KP:n. Ihmeesti pikkuherra jaksoi seisoa, sillä arvostelu hänen osallaan kesti todella, todella pitkään. Kiitos Siru handlaamisesta!

Nyt poikanen tulee ylihuomenna jo 8 kk ikään, kokoa alkaa olla jo aika mukavasti ja se luonne; yhä samanlainen, tasaisen varma ja rauhallinen, siis IHANA! Toissapäivänä opetin poitsua eka kerran jo kickbiken saloihin tyttöjen vetolenkin jälkeen. Aika lupaavalta vaikutti. Mutta antaa nyt ensin iän karttua, muistuttelen aina silloin tällöin.

Pentuesuunnitelmatkin ovat varmistuneet. Toivottavasti nyt onnistuisi. Ei auta kun odottaa ja toivoa parasta.

KAVIOURAPÄIVITYKSIÄ HIEMAN;

Ponikunkkaritkin lähestyvät parin viikon päästä. Ja eikun Kajaaniin asti! Tulossa pieni mukava ajomatka kahden ponin kanssa (shettis ja Russ-poni). Reissuun lähdetään jo perjantaina 20.8 ja tullaan kotia su ilta/yömyöhään. Nuorikko-RUSS-ponimme Mandarin Skott aloittaa ensi viikolla kilpailu-uransa ja ensi startti on torstaina Lahden Jokimaalla. Aika niukalle meni; yksi startti saadaan alle ennen kunkkareita, eipä paljon kokemusta Mankkelilla vielä ole. Tästä se ravurin ura urkenee Melinan ohjastamana. Hipun kanssa mennään Lieksaan tiistaina. Ja mamihan ajaa, satoja ja satoja kilometrejä, mitä se ei äiti lapsensa eteen tekisi!

Päivitys 16.8 viime viikon tulokset;

Lieksa 10.8. Impala 1024 SH (Hippu) 1180 m 1.sija uusi enkka 2.38.7 Lahti  12.8.  Mandarin Skott (Mandi) 1640 m 1.sija 2.35.0

 

 

Helmikuun vimppa päivä

Sunnuntai 28.2.2010 klo 18:47

Oma pelkokertoimenikin hieman hellitti; kisattiin siis eilen Kouvolan Mielakassa SDY Kymenlaakson alaosaston järjestämissä epävir. kelkkakisoissa dobermannien mestaruuksista kicksparkeilla naisten harrasteluokassa. Kyllä minua itseäni hirvitti etukäteen jo monta viikkoa, mutta yllätykseni ei sitten enään kisa-aamuna ihan niin paljoa kuin luulin ja kykenin jopa radalle keuhkoputkitulehdustautisena....

Pitkä ylämäki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja narukin jäi välillä kelkan jalaksien alle, mutta maaliin selvittiin ja yksi pelkokertoimeni tuli voitettua. Eikä lopputuloskaan ihan surkea ollut:)

********

Rockslope's D-pentuekin on lähtenyt jo aikoja sitten maailmalle ja pitihän taloon yksi poika jättää Piipan ja Sipen seuraksi; Dani, joka kasvaa ja opettelee talon tavoille ja elämän alkeita.

Ja lujaa mentiin

Keskiviikko 19.8.2009 klo 8:02

tullaan_180809a.jpg

 

Huh huh, eipä paljon muuta voinut eilen sanoa kun käytiin eka kerran ajamassa tällä dogiskootterilla jonka ainoa moottori oli Piippa ja välillä mun potkuvoima. Vettä tihutti ja rapa roiskui.

Alku oli aivan kamala; siis mun osalta. Koiruus kun on ihan hulluna tähän touhuun ja näki mihin se kiinnitettiin niin hokasi heti ja sitten alkoi hirmu huuto ja tepsutus että nyt pitäis jo mennä ja lujaa, mitä sä siellä äiskä vielä odottelet. No aina kun yritettiin lähteä niin Piippahan lähti kun tykin suusta ja mä kauhusta kankeana ja tähän vempeleen tottumattomana en oikein osannut vielä toimia => niin arvata saattaa, meikä muija toka kerral kun hyppäsin pois kyydista niin enpähän saanut itteäni pysäytettyä vaan ojan pohja kutsui monen kuperkeikan kautta. Voi juma, onneks ei ollut kivee siinä kohdalla, se ois ollut varmaan hengen meno lähellä. Olisin aivan varmasti voittanut palkinnon "hauskat kotivideot-sarjassa" niin niskoilleni lensin ja kerien ja todella vauhdikkaasti. Mut ei kun ylös vaan ja rohkeutta lisää peliin ja sit mentiin. No sen jälkeen rupesi sujumaan (lähinnä multa, koira kyllä tietää mitä pitää tehdä) ja mentiinkin lujaa ja hauskaa oli.

Lopputulos oli että molemmat tyytyväisiä, Piippa väsy, mut suht puhdas ja mulla kädet kipeet,lähinnä oikea olkavarsi jännittämisestä ja jarruttamisesta (ennenkuin opin) ja jumalattoman kuranen nainen ja pyörä. Aivan yhtä kurassa kun ohjastajat kurakelillä hevosten takana. Tarvitsisin ilmeisesti erillisen ajopuvun ja suojalasit on pakko olla omien lasien päällä, niin paljon sitä pikkukiveä ja rapaa Piipan jaloista lenteli. Pitänee lähtee Sipen kanssa kokeilemaan myös, mutta tuskinpa ihan pian uskallan niitä parivaljakkoon pistää, sillä menevät niin jumalatonta vauhtia ja voimaa kun pienessä kylässä niin meiksän pää ei ihan heti uskalla olla siinä takana.