Yhteystiedot

Rockslopes Dobermanns
Taina Mauno

+ 358 40 5815551
+ 358 44 243 2720

Anjala - Kouvola

taina.mauno1[at]gmail.com
danpii[at]danpii.fi
tainamauno[at]rockslopes.fi

LEMMIKKITARVIKE-MYYMÄLÄMME www.danpii.fi

Uusimmat kuvat

m-litter_ja_barcelona_030
m-litter_ja_barcelona_031

Satunnainen kuva

454
 Taina1__rajattu.jpg
Hei, olen Taina Mauno ja kotoisin Anjalankosken Ummeljoelta. Minulla on 2 tytärtä; Sadiene  ja Melina.
Sanella jo kolme mummun mussukkaakin.
Olen maatalosta yrittäjäperheen kuopus. Kouluaikaiselta koulutukseltani olen julkishallinnon merkonomi ja
 nykyisin omaan hieman useampia ammattinimikkeitä.
Työskentelen päätoimisesti yrittäjänä Danpii Oy:ssäni, välillä pyörähdin mm. Hämeenlinnan,
Tampereen ja Ylöjärvenkin Faunattarissa Myymälävastaavana ja sitten Lahden Rahuloissa
myymäläpäällikköina.
Samalla pidin hengissä pienimuotoisesta Danpiitä sivutoimisena yrittäjänä toimisto ja mediapuolella.
  Yrittäjyyttä minulla on takana yli 20 v, lisäksi omaan mm. hierontaterapeutin  ja Isännöitsijan ammattitutkinnon (IAT).
Luottamustoimista yrityspuoleltakin löytyy yrittäjäjärjestöissä ym.
Koirat ovat olleet melkein koko ikäni ajan osana elämääni. Ensimmäinen koira jonka muistan meillä olleen oli dreever Hilu
(joka pelkäsi ukkosta ja meni aina ukkosella pitkän penkin alle piiloon),
sittemmin tuli ajokoiria (joita sitten pääosiltani lenkittelin) .
Eli isäni kävi niiden kanssa metsällä jänisjahdissa.
Ensimmäisen dobermannini hankin v. 1990. Suoraan sanottuna "sika säkissä".
Suoranaista rotukokemusta ei dobermanneista ollut, ihannoinut heitä olin jo teini-iästä asti.
Muistan nähneeni lapsuudessani mammallani mustavalkoisia valokuvia, joissa dobermannit esiintyivät
hänen nuoruudessaan.
Dobermannissa minua viehätti linjakkuus, ylväys, viisaus ja vahvuus sekä myös haasteellisuus.
Ja millainen koira sitten ensimmäiseksi osuikaan…
Musta uros Topi eli Aristoteles (isänä Ruosteposken Rikhard, emänä vom Hasselhof Aida).
Topi oli aivan oma luku sinänsä, molemmat opetimme toisiamme, hän ehkä alussa enemmän
minua mitä minä häntä. Virheet tuli tehtyä ja asiat opeteltua kantapään kautta.
Pidimme Topille jopa ristiäiset, kummilusikan tilalla naapurissa asuneet ystävät toivat kummihaarukan.
Topin kuva/silhuetti löytyy mm. kennelimme Rockslope'sin sekä Lemmikkitarvikemyymälämme
Danpiin logoista.
 Kotimaan näyttelyissä tuli Topinkin kanssa vähän kierreltyä ja tittelikin napattua:
Euroopan juniorivoittaja EUJV-91.
Valjakkourheilun puolella Topi saavutti mm. SDY rotumestaruuskisoissa talvella miesten avoimessa luokassa ahkion kanssa
SM-pronssia. Topin kanssa hiihti jo edesmennyt Asko Myllylä.
Seuraavat dobermannini tulivat Marja-Leena Kurviselta, Kennel A’DREAMS. A'dreams Predator (-91) ja
sittemmin nartut A'dreams Leda Laterne (s. -92) ja A'dreams Duchess Deborah. (s. -92)
Molemmat hieman kotimaan näyttelyissä kierrelleet ja
mukavasti menestyneet, kaikki silloin saavutettavissa olevat sertit ja erikoisnäyttelyn paras nuori ym.
 
Kennelnimeni Rockslope's juontaa tuonne samaan 90-luvun alkuun.
Vapaasti suomennettuna tarkoittaa "Kalliorinnettä". Asuin tuolloin Utissa Kalliorinteentiellä ja
halusin sen paikan jäävän ns. ikuisesti mieleeni ja siellä myöskin kasvatustyöni sai alkunsa.

Ensimmäinen Rockslope’s pentue (HH) syntyi toukokuussa 1994, emänä A’dreams Leda Laterne
(emä aikansa voittoisin V-91 A’dreams Samandah ja isä C.I.B Lorenzo-Macho v.h. Wantij)
ja pentueen isänä upea erittäin maineikas ja voittoisa Hannele Müllerin uros FIN KVA M-92 Papin Amazon.


90-luvun alussa perustimme aktiiviharrastajajoukon kanssa SDY Kymenlaakson alaosaston.
Alkuvuodet toimin sekä sihteerinä että rahastonhoitajana. Järjestimme alaosastomme kanssa 
myös toisen SDY:n erikoisnäyttelyn (toimin näyttelytoimikunnan pj:nä), silloin vielä pidettiin 2 erikoisnäyttelyä
per vuosi sekä ZTP-testin. Lisäksi ahersimme myös emoyhdistyksen apuna Porvoon näyttelyn kanttiinissa.
SDY palkitsi minut tulloin pronssisella ansiomerkillä.


Nuorena sitä jaksoi, samaan aikaan tuli toimittua myös Kymen Vetokoiraseuran
sihteerinä useamman vuoden. Vuodet vierivät, niin oma harrastukseni kuten alaosaston
toimintakin koki murroksen ja hiljeni hetkeksi lähes kokonaan.
 
Lyhyehkön luovan koirattomuuden ajan ja tyttärieni iän hieman karttuessa koirakuumeeni jälleen kasvoi.  
Sisäisen poltteen dobermannpentua kohtaan kasvaessa ylipääsemättömäksi oli hankintapäätös tehtävä.
Useamman vuoden etsimisen ja odottelun jälkeen loppukesällä taloon tuli musta, vahvaluonteinen ja
erittäin vietikäs korkean työmoraalin omaava tyttömme Sipe,
 Taikaviitan Sipe-Sipakka ja seuraavana keväänä seuraa teki Marskilta oma ruskea Piippani eli A'dreams Beatrix.

Tuli vuosi 2011. Itsellä tuolloin 4 dobermannia, Sipen ja Piipan lisäksi Sipen poika Dani
(Rockslope’s Dan Dumbledore ja Piipan tyttö Kiki (Rockslope’s Cute Caroline).
Harrastus vei jälleen kunnolla mukanaan. Eipä sitä muutakaan, kun dobermann on intohimona.
Niistä joko tulisesti tykkää tai sitten ei. Kohdallani ei tarvitse miettiä kummin on.
Tuolloin Petran (kennel Petremma’s) kanssa alaosastomme tilannetta jälleen pähkäilimme ja
päätimme herättää toiminnan uudelleen henkiin.  Uudelleenkäynnistys tapahtui heti vuoden alussa ja
toimin puheenjohtajana ensimmäisen vuoden.
Dobermannpentueita olen kasvattanut 19.  Tapanani on pitää yhtä aikaa vähintään kahta samanikäistä narttua.
Tällä hetkellä minulla on kolmas narttupari kotona.
Musta narttuni, Rockslope’s Royal Rhea on omaa kasvatuslinjaani neljännessä polvessa.
(isänä (Rockslope’s Jammin’ Janus ja emänä Rockslope’s Queen Querida).
Rhean sukujuuret menevät toiseen narttupariini kuningatarPiippaani eli
A’dreams Beatrix (Rhean äidinäidinäiti) ja hyvin vahvaan periydyttäjään Taikaviitan Sipe-Sipakkaan
(Rhean isänäidinäiti).
Viides polvi omassa narttulinjassa on Rhean tytär Dita, Rockslope’s Shining Stephanie,
vuoden ikään ehtinyt tasapainoinen, rohkealuontoinen ja hyvähermoinen neitonen.
Kovasti toivon tulevaisuudelta, että pystyisin jatkamaan Ditan kautta omaa kasvatuslinjaani.
Toinen narttuni, minun varjoni, on ruskuaiseni Ruu, Iituvaaran Brownie for Rockslope’s
(isänä Winningmood Arrogant Anthony ja emänä Dagmarios Magnolia)
 
– Onnistunut pentue on luojan käsissä. Tuskin kukaan kasvattaja voi kuitenkaan pettymyksiltä välttyä.
Ei ole kasvattajan ura aina niin ruusuista, paljon ovat piikit pistelleet ja
tuloksettomia astutusmatkoja tullut tehtyä.
Mm. Pariisissa kävin Nenneä, V-12 Rockslope’s Bene Beatrice, astuttamassa upealla Pride of Russia Kaspijlla.
Yhtään elävää pentua emme saaneet tästä yhdistelmästä.
Myöhemmin yritimme vielä Nennellä saada jälkeläisiä, tuloksetta.
Pentueultrauksessa lääkäri sanoi, että kyllä täällä jotain näkyy, muttei yhtään pentua
vaan kohtutulehdus, märkäkohtu.
Siinä oli vitsit hyvin vähissä jälleen kerran. Pikainen uusi aika Nennelle kohdunpoistoon ja
siihen päättyi unelma saada ko. B-pentueen narttulinjalleni jatkoa.
Samasta pentueesta (s. 5/2011) yhä porhaltavat 11-vuotiaat FI MVA Rockslope’s Bea Bellina,
Ban Banderas ja Bando Baldovino.
 
 
– Kahta samanlaista koiraa ei ole. Yksi suurimmista kasvattajan saamasta kiitoksista
mielestäni tulee siitä, että näkee omassa pennussa periytyvän haluamiaan oman tutun suvun
ja linjan piirteitä esimerkiksi isomummolta, tädeiltä, sediltä, ei siis pelkästään vaan
isän ja äidin ominaisuuksia. Voi konkreettisesti nähdä miten kaukaa geenit tulevat.
 
Koiran kasvattaminen on myös kompromissia.
– Aina ei siltikään saa mitä haluaa. Ja mitä pidempään on toiminut kasvattajana,
tieto lisää kasvatustyön tuskaa. Kun tietää esim. liikaa takana tulevista periydyttäjistä,
jää turhan usein käyttämättä monia itselleen merkittäviä uroksia, joita toisessa tilantessa haluaisi käyttää.
On hyvin vaikea löytää mieluista sopivaa urosta, joka täyttäisi kaikki omat asettamat kriteerit ja vielä sopisi
oman nartun ominaisuuksien ja linjojen kanssa yhteen.
Tämän suhteen joutuu pakostikin tekemään välillä kompromisseja.
 
– Minulle tärkeintä on koiran luonne, on aina ollut. Luonne on se, jonka kanssa me eletään
ja haluan että kasvattini kanssa tulee voida tehdä lähes kaikkea ja mennä minne vaan.
On erinomaista, jos kasvattini soveltuu myös näyttelyihin ja monien mahdollisten lajien harrastamisiin.

Kuitenkin ennen kaikkea tavoitteeni on kasvattaa rodunomaisia, vahvaluustoisia ja
silmää miellyttäviäkin dobermanneja, jotka ovat perhettään rakastavia pitkäikäisiä lemmikkejä ja
omaavat vahvan, kestävän ja avoimen ihmisiä rakastavan positiivisen luonteen.
 
– Rotumme ei aina ole ihan helpoimmasta päästä, useilla tuppaa tuota energiaa ja virtaa riittävän,
vaikka naapureillekin jakaa. Ja turhautuessaan niitä ongelmiakin saattaa nuoren kasvavan
dobermannin kasvun aikana ilmetä. Nämä ja monet muutkin seikat vaikuttavat siihen,
miksi usein moni uusi potentiaalinen pentua haluava ja tiedusteleva joskus kokee ehkä jopa tuskaiseksikin
oman välillä ehkä turhan kovankin tenttaamisen. Mutta uskokaa, se kannattaa.
–  Pennut ovat itselleni heidän ensimmäiset 7 vk koko elämäni. Vietän pentueen syntymästä täydet 2 viikkoa 24 h/vrk, eli kaiken aikani pentulaatikossa heidän ja emona kanssa. Kyllä, minä siis ”nukunkin” siellä, max 5 min pätkätorkahduksilla mennään nuo pari viikkoa ja pystyssä olevat hetket kuljetaan zombien lailla. Toistan tässä aiempaa lausettani: mutta uskokaa, se kannattaa!
Dobermanniko ainoa rotuni?
Yli kymmenen vuotta etsin ajatusrintamalla dobermannieni rinnalle toista rotua.
– Kun ikää tulee, niin vähän pienempi rotu olisi mukava. Vahvan dobermannin kanssa, kun voi sattua mitä vain.
Esim. aamulla klo 6 vetolenkillä kickbikella kaukana metsätiellä solisluu menee poikki,
niin hetken voi joutua miettimään kenelle soittaisi…. (isäntä Jyväskylän rallissa, tyttärellä yövuoro & puhelin äänettömällä)

Pienemmän rodun kriteereinä tuli olla älykkyys, terveys, kestävyys ja sopiva ruumiinrakenne,
joka pärjää dobermannien kyydissä niin kotona, työpaikalla, maailmalla kuin metsässäkin.
Vihdoin natsasi ja hyvin natsasikin.
Walma, ”The Walma” eli Marmalade’s Walnut. Lancashire heeler saapui taloomme 2021 toukokuussa.
 Hän on vienyt koko perheen sydämen. (ja kyllä kaikkien muidenkin)
– Sain enemmän mitä toivoin. Walma on itsenäinen, aina iloinen vauhdikas oma persoona.
Ei silti mikään sylikoira. Walma on pärjännyt kiitettävästi myös näyttelyissä:
FI JMVA, BALT JMVA, EE JMVA, LT JMVA, LV JMVA, TLN V-22, TLNJV-22,
Kaunas Winner-22, Kaunas JuniorW-22 ja Lancashire Heeler Finland Special Show ROP-Junior sekä PN2.
Kasvattajana minulla on tietysti myös toiveita Walman suuntaan.
– Yksi paikka olisi vapaana Walman tyttärelle.
 
Kiitos kun jaksoit lukea!
Ystävällisin Terveisin
Taina
p. 040-5815551, +358 44 243 2720
Kasvattaja on
* Suomen Kennelliiton jäsen & allekirjoittanut suomen Kennelliton Kasvattajasitoumuksen
* Suomen Dobermannyhdistyksen  (SDY) ry: jäsen  
* SUKOKA ry jäsen (Suomen Koirankasvattajat ry)
* yrittäjä / Anjalankosken Yrittäjien jäsen & hallituksen vpj ym.
Kennel Rockslope's Dobermanns
rockslopes_logo.jpg
sukoka.jpg