Mitä meille kuuluu tänään

Lauantai 7.8.2010 klo 10:53

Elokuu 7.2010 ja ihanan helteinen lauantainpäivä. On koettu suomessa ikimuistoinen kesä; itse en hirveästi ole päässyt helteistä nauttimaan ollessani työpaikalla neljän seinän sisällä mutta näyttelyissä ollessa ei ainakaan ole palellut.

Piippa ei ole ollut moksiskaan moisista kuumuuksista, mitä nyt lenkit ovat luonnollisesti jääneet hieman pienemmiksi. Mutta nämä meidän "mustiaiset", heillä on ollut välillä suorastaan ihan tuskaiset oltavat ihan sisälläkin. Silti hyvin on selvitty, kiitos välillä aina Kymijoessa viloittelun ja polskuttelun jossa jopa vettä kammoksuva ruskuaisemme intoutui tällä viikolla uimaan. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Kesän kuluessa näyttelyíssäkin on tullut pyörähdettyäkin ja ravattuakin:)

D-pentue ollut kiitettävästi esillä saavuttaen mm. 12 KP-palkintoa joista viimeisin Danille ROP-pentu Ristiinassa. Kasvattajaluokan arvosteluissa lukee mm. "Erinomaista tyyppiä oleva ryhmä vahvoja voimakasluustoisia koiria (Keijo Alen)", "Yhdenmukaiset tyypit, selvät sukupuolileimat, rodunomaiset päät ja ilmeet, tasapainoiset rakenteet, kaikki liikkuvat hyvällä sivuaskeleella, hyvät väritykset ja merkit, lupaavia nuoria pentuja (Teija Salmi-Aalto). Kiitokset myös kasvattieni omistajille kun olette jaksaneet viedä pentuleita näytille.

Tämän vuoden erikoisnäyttelystämme sen verran että Piippamme jäi kehän laidalle itkemään (siis ihan oikeasti se itki, istui kehän laidalla ja katseli kilpakumppaneitansa ja olisi halunnut mukaan! Siinä tuli isto tipan minunkin linssiin ja tulee vieläkin). Kaiken piti olla ok, mutta kun aamulla ennen kehän alkua käytiin kehässä hieman juoksemassa niin neiti ontui ja ihan reippaanlaisesti. Tarkastelun jälkeen huomasin että etujalan isosta anturasta oli iso palanen pois, kiitos edellisen päivien vetolenkkien. Voi taivas että harmitti!! Ja ihan sikana! Neiti oli tietysti yön aikana oikein kunnolla nuoleskellut anturaansa jolloin se tietysti tuli vielä pahemmaksi.  SNIF. tuli siis siltä osin turistireissu.

Dani oli 5-7 kk pienten poikien ykkönen ja sai KP:n. Ihmeesti pikkuherra jaksoi seisoa, sillä arvostelu hänen osallaan kesti todella, todella pitkään. Kiitos Siru handlaamisesta!

Nyt poikanen tulee ylihuomenna jo 8 kk ikään, kokoa alkaa olla jo aika mukavasti ja se luonne; yhä samanlainen, tasaisen varma ja rauhallinen, siis IHANA! Toissapäivänä opetin poitsua eka kerran jo kickbiken saloihin tyttöjen vetolenkin jälkeen. Aika lupaavalta vaikutti. Mutta antaa nyt ensin iän karttua, muistuttelen aina silloin tällöin.

Pentuesuunnitelmatkin ovat varmistuneet. Toivottavasti nyt onnistuisi. Ei auta kun odottaa ja toivoa parasta.

KAVIOURAPÄIVITYKSIÄ HIEMAN;

Ponikunkkaritkin lähestyvät parin viikon päästä. Ja eikun Kajaaniin asti! Tulossa pieni mukava ajomatka kahden ponin kanssa (shettis ja Russ-poni). Reissuun lähdetään jo perjantaina 20.8 ja tullaan kotia su ilta/yömyöhään. Nuorikko-RUSS-ponimme Mandarin Skott aloittaa ensi viikolla kilpailu-uransa ja ensi startti on torstaina Lahden Jokimaalla. Aika niukalle meni; yksi startti saadaan alle ennen kunkkareita, eipä paljon kokemusta Mankkelilla vielä ole. Tästä se ravurin ura urkenee Melinan ohjastamana. Hipun kanssa mennään Lieksaan tiistaina. Ja mamihan ajaa, satoja ja satoja kilometrejä, mitä se ei äiti lapsensa eteen tekisi!

Päivitys 16.8 viime viikon tulokset;

Lieksa 10.8. Impala 1024 SH (Hippu) 1180 m 1.sija uusi enkka 2.38.7 Lahti  12.8.  Mandarin Skott (Mandi) 1640 m 1.sija 2.35.0

 

 

Helmikuun vimppa päivä

Sunnuntai 28.2.2010 klo 18:47

Oma pelkokertoimenikin hieman hellitti; kisattiin siis eilen Kouvolan Mielakassa SDY Kymenlaakson alaosaston järjestämissä epävir. kelkkakisoissa dobermannien mestaruuksista kicksparkeilla naisten harrasteluokassa. Kyllä minua itseäni hirvitti etukäteen jo monta viikkoa, mutta yllätykseni ei sitten enään kisa-aamuna ihan niin paljoa kuin luulin ja kykenin jopa radalle keuhkoputkitulehdustautisena....

Pitkä ylämäki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja narukin jäi välillä kelkan jalaksien alle, mutta maaliin selvittiin ja yksi pelkokertoimeni tuli voitettua. Eikä lopputuloskaan ihan surkea ollut:)

********

Rockslope's D-pentuekin on lähtenyt jo aikoja sitten maailmalle ja pitihän taloon yksi poika jättää Piipan ja Sipen seuraksi; Dani, joka kasvaa ja opettelee talon tavoille ja elämän alkeita.

Ja lujaa mentiin

Keskiviikko 19.8.2009 klo 8:02

 

Huh huh, eipä paljon muuta voinut eilen sanoa kun käytiin eka kerran ajamassa tällä dogiskootterilla jonka ainoa moottori oli Piippa ja välillä mun potkuvoima. Vettä tihutti ja rapa roiskui.

Alku oli aivan kamala; siis mun osalta. Koiruus kun on ihan hulluna tähän touhuun ja näki mihin se kiinnitettiin niin hokasi heti ja sitten alkoi hirmu huuto ja tepsutus että nyt pitäis jo mennä ja lujaa, mitä sä siellä äiskä vielä odottelet. No aina kun yritettiin lähteä niin Piippahan lähti kun tykin suusta ja mä kauhusta kankeana ja tähän vempeleen tottumattomana en oikein osannut vielä toimia => niin arvata saattaa, meikä muija toka kerral kun hyppäsin pois kyydista niin enpähän saanut itteäni pysäytettyä vaan ojan pohja kutsui monen kuperkeikan kautta. Voi juma, onneks ei ollut kivee siinä kohdalla, se ois ollut varmaan hengen meno lähellä. Olisin aivan varmasti voittanut palkinnon "hauskat kotivideot-sarjassa" niin niskoilleni lensin ja kerien ja todella vauhdikkaasti. Mut ei kun ylös vaan ja rohkeutta lisää peliin ja sit mentiin. No sen jälkeen rupesi sujumaan (lähinnä multa, koira kyllä tietää mitä pitää tehdä) ja mentiinkin lujaa ja hauskaa oli.

Lopputulos oli että molemmat tyytyväisiä, Piippa väsy, mut suht puhdas ja mulla kädet kipeet,lähinnä oikea olkavarsi jännittämisestä ja jarruttamisesta (ennenkuin opin) ja jumalattoman kuranen nainen ja pyörä. Aivan yhtä kurassa kun ohjastajat kurakelillä hevosten takana. Tarvitsisin ilmeisesti erillisen ajopuvun ja suojalasit on pakko olla omien lasien päällä, niin paljon sitä pikkukiveä ja rapaa Piipan jaloista lenteli. Pitänee lähtee Sipen kanssa kokeilemaan myös, mutta tuskinpa ihan pian uskallan niitä parivaljakkoon pistää, sillä menevät niin jumalatonta vauhtia ja voimaa kun pienessä kylässä niin meiksän pää ei ihan heti uskalla olla siinä takana.

 

Ponikuninkuusravit 15-16.8.09 ja Pawtrekker Dog Scooter

Maanantai 17.8.2009 klo 10:46

Vuoden 2009 ponikunkkarit Seinäjoella ovat nyt takanapäin. Lauantaina aurinkoisessa, mutta erittäin tuulisessa säässä ja sunnuntaina sitten vettä tulikin ihan koko päivän, tietenkin huiman tuulen lisäksi.

Viikonlopun huippuhetki oli kun tyttäreni Melina ohjasti omistamallaan ja valmentamallaan shetlanninponillaan Impala 1024 SH Poniprinsessa 2009 lähdön voittoon. Ylivoimaisella erolla seuraavaan. Sunnuntain 3. lähdössä matkana 1100 m ja pakkia meidän kaksikolla oli 40 m. Tulos oli  Impalan uusi ennätysaika 2.43.9 (entinen virallinen aika parani 9 sekkaa). Lähdössä starttasi täydet 16 ponia ja meno oli aika vauhdikasta ja kuraista!

Lauantaina oli autolähto 1600 m; joka oli ensimmäinen kerta molemmilla lähtöauton takana, sekä Mellulla että Hipulla. Lähtö ei mennyt ihan putkeen ja maalissa lopputuloksena 4. sija; turvanmitalla kolmannesta. Autolähdön ajaksi tuli 2.39,4 (samalla ajalla kolmannen kanssa), hirmu aika meidän pikku-Hipulle. (eroa entiseen enkkaan 13 sekuntia). Tytöt menivät aika haipakkaa, ei voinut meikä-äiti radan vierellä kun ihalilla menoa ja jännittää ihan pirskutisti.

Perjantain menomatkalla poikettiin hakemassa minulle ihka uusi "pawtrekker dog scooter". Eli tuttavallisemmin se on sellainen 1-4 koiran kanssa valjakkoajossa käytettävä potkupyörä. Tuossa se on vielä paketissa mutta tarkoitus on että huomenna pääsisin Piipan kanssa kokeilemaan menoa. Joutuu meiksäkin nyt kovemmalle mitä polkupyörällä Piitun kanssa mennessä. Toivottavasti selviämme hengissä! Laittelen kuulumisia ja kommenttia menosta hieman tuonnempana.